Voin tuon uuden nimen laittaa tänne kun ei ole enää pelkoa tuosta, että tutut tunnistaisi ja tulisi urkkimaan kaikki suunnitelmat etukäteen. :D
Perjantai
Perjantai meni sitten niin, että pakattiin juhlapaikalle menevät vikat kamppeet. Huomasin et muutama valo-orkidean oksa oli jääny maalamatta persikan väriseksi niin maalasin ne sitten pikana. Tehtiin viime hetken ostoksia ja hain hääpuvun ja kaason toisen kaverin luota. Matka jatkui hotellille, checkattiin sisään ja vietiin omat tavarat jo huoneisiin. Meidän poppoolla oli kolme huonetta siellä. Yksi veljenpojallani ja combihuoneet minulle ja kaasoille, jotka oli yhdistetty väliovella. Mentiin viideksi Taulun Kartanolle jossa oli sitten ensimmäisenä kuvaussuunnittelu meidän kuvaajan, Olli Kaliman kanssa. Oltiin vähän myöhässä, koska liikenne Vaajakosken liikenneympyrään asti oli täysin tukossa. Olli oli jo ehtinyt katsoa kuvauspaikat läpi ja mietittiin vielä yhdessä muutamia.
Jatkettiin sitten koristelemaan juhlapaikkaa. Wäentalolla oli jo kaikki talon puolesta laitettu valmiiksi, enää puuttui meidän omat koristeet. Tiesin mihin kaikki kuuluu ja olin jo valmiiksi jakanut joka pöytään menevät tavarat (kuten paikkakortit pöydittäin) se helpotti ja nopeutti toimintaa aika paljon. Nuottisydämetkin oli laitettu valmiiksi sadan kappaleen pusseihin ja niitä oli sama määrä kuin pöytiä. :) Meillä oli monta apulaista juhlapaikalla, joten saimme parissa tunnissa kaikki paikalleen ja valmiiksi.
Päivän aikana tuli pari vastoinkäymistä, mm. kukkakaupasta soitettiin mulle, että cymbidium orkidean hinta oli noussut 37 euroon / oksa ja alttariasetelmasta joutuisi maksamaan vielä lisää jos halusimme pitää orkidean sen pääkukkana, vaikka olimme jo maksaneet koko summan. Päädyimme sitten sen sijaan vaihtamaan pääkukaksi ruusun. Olin vähän närkästynyt, että tuollainen muutos tehtiin vielä sen jälkeen kun kukat oli maksettu.
Lisäksi soitin kampaajalle 10 minuuttia ennen liikkeen sulkeutumista vielä kysyäkseni oliko kampaaja saanut vaihdettua aikaani aikaisemmaksi, koska lupasi yrittää. He kertoivatkin sitten, että henkilön, jonka piti tehdä mun hääkampaus ja jolla kävin koekampauksessa olikin jäänyt sairaslomalle ja joutuisin toisen kampaajan käsiin. Tämä etenkin nosti verenpainetta aikalailla, koska mulla oli jo muutenkin ollut tosi paljon ongelmia hääkampauksen kanssa ja nyt joutuisin taas uudelle tyypille jonka käsialasta ei ole mitään tietoa. Onneksi tyyppi oli kuitenkin jo nähnyt kun mua koekammattiin ja muisti kampauksen ulkoasun suurinpiirtein. Selitin vaan sitten muutokset puhelimessa vielä mitä toivoin kampaukseen ja jäin sitten jännityksellä odottamaan seuraavaa päivää. Sain lisäksi tietää et mun pitäis vielä illalla pestä hiuslisäkkeet kampausta varten, siitä aiempi kampaaja ei ollut muistanut sanoa.
Karkkien osto jäi vielä seuraavalle päivälle, eikä meille jäänyt aikaa ottaa boudoirkuvia enempää, mutta päätin sitten, että kehitämme muutaman Harrin itseottamista kuvista. :) Puuhastelimme hotellilla juttuja seuraavalle päivälle, kaasot viimeistelivät vielä polttarikansion ja selitin meidän kuvaajalle päivän kulkua ja käänsin aikataulut englanniksi. Uni tuli päivän jäljiltä tosi nopeasti ja mulla oli kurkku vähän kipeä vielä illalla, mutta se oli seuraavana aamuna kadonnut onneksi.
Hääpäivä
Nukuin tosi sikeästi yön ja lauantaiaamuna heräsin jo vähän ennen herätystä. Sain kuitenkin levättyä hyvin edellisenä yönä.
Heräilimme kaikki samoihin aikoihin, joskus seitsemän tienoilla ja lähdimme aamiaiselle. Söimme tukevasti ja valmistauduimme ja suunnittelimme päivän kulkua. Tytöt lähtivät vielä kaupungille hakemaan kukat, noutamaan mun huomenlahjakuvat kehityksestä ja ostamaan hääkarkit. Edellisenä iltana mua ei jännittänyt yhtään, mutta hääpäivän aamuna jännitys alkoi jo tuntua. Kukat tulivat ja ne olivat muuten aivan ihania, mutta viehekukat eivät olleet aivan sitä mitä tilasin ja morsiuskimpustani puuttui kokonaan eustoma. Vieheet olivat vähän vihreät (ruusu oli tarkoitus olla kermanvärinen ja nyt se oli kermainen, mutta siinä oli vihreät ulommaiset terälehdet). Meillä oli lukenut suunnittelupalaverin muistilapussakin, että kukissa ei saa olla vihreää ollenkaan (tottakai siis varsissa jne..) ja vielä kolme huutomerkkiä perässä. Pah. Lisäksi tytöille oli tyrkytetty jonkun toisen kukista tehtyä hääkaarta, jota me ei siis todellakaan oltu tilattu.
Ylimääräistä jännitystä hieman siis, mutta eipä tuo kyllä päivää haitannut millään tavalla. Olin vain niin onnellinen koko päivän siitä, että ollaan menossa naimisiin.. :D
No, pakkailtiin siinä kamoja, meikkasin itseni aika kiireessä ja kiirehän siinä sitten tosiaan tuli. Kipaisimme hääauton kyydillä kampaajalle, jossa saatiin heti skumppaa ja valokuvaajani otti monta kuvaa jo kampauksen tekovaiheessa. Laitoin samalla itselleni tekokynsiä kiinni ja lisäsin ripsiväriä, kun tukkaa laitettiin. Kampauksesta tuli ihana! Paljon hienompi vielä kuin toinen koekampaus. :) Hunnun sai siihen nätisti kiinni ja hiuskukille oli tosi hyvä paikka. :)
Kukat olisi kannattanut viedä suoraan kirkolle, sillä ei saatu kannettua kaikki kamoja autolle kerralla ja ylimääräinen noutoreissu uhkasi käydä vähän kohtalokkaaksi. Minua ei jännittänyt koko päivänä aivan niin paljon kuin odotellessani porukkaa ekalta kamojen vientireissulta takaisin huoneeseen. Olin yksin huoneen käytävällä ja katselin kun kello läheni kahta ja mun olis pitänyt olla kirkolla jo 20 vaille :D No, oltiin kuitenkin käyty kaikki läpi harjoituksissa ja tiesin mitä piti tehdä, joten menimme suoraan hotellilta hääautolla kirkon ovelle saakka.
Isä oli siellä odottamassa ja kaasot eivät päässeet perille aivan yhtä nopeasti kuin minä. Odottelimme siis hermona kukkia vielä siellä ovien takana. Olin tosi hermona, koska mulla ei ollut edes huntua vielä päässä. Kuvaajamme Kate laittoi mulle hunnun päälle ja sitten kaasot saapuivatkin paikalle. Harri, isä ja bestman saivat vieheensä ja me olimme viimein valmiina. Kanttori sai merkin aloittaa musiikki ja minä ja isä lähdimme kävelemään.
Näin kun Harri katsahti minuun ja nosti katseensa kattoon ja puhalsi pari kertaa ja kyyneleet valuivat jo. Harri oli kyllä niin komea puvussaan ja hiukset puoliksi letillä, että sydän nyrjähti vähän <3 Sain pidäteltyä itkua niin kauan kun katsoin Harria. Hymyilin, vaikka huuli meinasi väpättää. Puolessa välissä käytävää aloin katsella tuttuja kasvoja ihmisjoukossa ja se sai itkut tulemaan kyllä niin ettei ollut toivoakaan enää pidätellä. Onneksi pystyin hillitsemään itseni niin, etten sentään huutoitkua alkanut vääntää. :D Pääsimme Harrin kohdalle ja vaihdossa isä vähän vahingossa tallasi helmalle, mutta onneksi ei puku hajonnut sentään. Kaasoni käveli sitten isäni rinnalla alttarille meidän perässä ja otti kimppuni. Kaksi kaasoa istui eturivissä ja yksi oli kanssani alttarilla, bestman seisoi sitten Harrin puolella.
Seremonia oli tosi kaunis, pappi piti tosi persoonallisen puheen meille, joka oli rento, hauska ja samalla todella liikuttava. Huomasi, että otti kyllä paljon juttuja mukaan tuosta meidän keskustelusta. Eikä tullut myöskään sitä mun pelkäämää "Mies on perheen pää." tyylistä kommentointia. Kaasoni luki valitsemamme raamatunkohdan:
Kol. 3:12–14
Te, jotka olette Jumalan valittuja, pyhiä ja hänelle rakkaita, pukeutukaa siis sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, lempeyteen ja kärsivällisyyteen. Pitäkää huolta, että tulette toimeen keskenänne, antakaa anteeksi toisillenne, vaikka teillä olisikin moittimisen aihetta. Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin. Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.
Kaason lukema teksti toi taas kyyneleet silmiin.
Just ennen vihkimistä tapahtu jotain aivan käsittämätöntä. Kirkossa oli lepatellut perhonen koko alkuseremonian ajan, mutta just ennen tuota itse vihkimistä se tuli lepattelemaan siihen meidän eteen alttarille, se kiersi pariin otteeseen mut ja Harrin ja sit papinkin vielä moneen kertaan, eikä se onneksi ollut suruvaippa. :o Kaikki olivat olleet tuosta ihan ihmeissään, pappi alkoi hymyilemään ja minä katsoin sekä Harria, että kaasoa ja kaikki olivat ihan ihmeissään tuosta. Sitten kaksi kynttilöistä alkoi lepattaa ja yksi kynttilä nurkasta sammui. Toi oli tosi kummallista ja meille tuli tosi hyvä olo ja tuntui et kaikki on just tällä hetkellä ihan täydellistä ja kohdallaan. Jotenki tuli sellanen olo et koko universumi on meidän puolella, vaikka ei ollakaan hirveän uskonnollisia ihmisiä.
Jo astuessani käytävälle puoli kirkkoa itki. Kun Harrin isä lauloi Finlandersin Oikeesti heti vihkimisen jälkeen ei ollut enää kuin muutama joilla ei tippa tullut linssiin. <3 Me tiesimme, että Harrin isä laulaa, mutta biisi ei ollut meillä ennakkoon tiedossa. :) Katsoimme Harrin kanssa toisiamme ja kun näin, kuinka Harrilla valuivat kyyneleet minuakin alkoi kyllä itkettää taas. Yritin tsempata, etten koko aikaa kyynelehtisi ja papin puheiden aikana pystyin tsemppaamaan ja keskittymään itse puheeseen.
Oli ihan uskomaton fiilis koko ajan ja kun lähdimme kirkosta jemmaan, halailimme ja pussailimme oven takana kun vieraat tulivat ulos kirkosta. Kaasot jakoivat saippuakuplia ja me valmistauduimme ulosmenoon ja otin hunnun pois. Päätimme Harrin kanssa, että jäämme hetkeksi seisomaan ovelle, jotta kaikki saavat hyvän kuvan ja tuuletimme kun kävelimme autolle, pyörimme vielä hetken pihalla, jotta kaikki saivat kuvia ja nousimme sitten autoon. Oli tosi huvittavaa tunkea pukuani autoon. Jotenkin tuli mieleen perus kuinka saadaan vaahtokarkki avaimenreikään... :D Auto oli aivan upea.
(c)Eeva MoströmHeitimme autolla pienen lenkin keskustassa jonka jälkeen matka jatkui juhlapaikalle kuvaukseen. Olimme molemmat tosi rentoja ja kuulemma helppoja kuvattavia. Meidän kuvaaja oli tosi hyvä, kiitokset vaan Siipileikille suosituksesta. :) Olli Kalima oli siis kuvaajan nimi. Tosi mahtavia kuvia näytti olevan, vielä menee pari viikkoa et saadaan sit itelle ne kuvat kans. :) Kuvaukseen meni yhteensä joku 45 minuuttia, otettiin kuvia monessa paikassa. Kiipesin puuhunkin matalalle oksalle puku päällä ja otettiin kuvia, missä harri on sitten oksan alla kosiskelee mua. :) Harvempi morsian varmaan tekee moista, mut toi oli jotenkin niiiiiiin mun tyylistä. :D
Kuvauksen jälkeen sitten ohjattiin ihmiset onnittelujonoon ulos ja kaikille jaettiin kuoharit, mentiin sisälle istumaan omille paikoille ja sitten minun isäni piti puheen. Häntä hermostutti kovasti puheen pitäminen, joten hän sitten luki vain antamani apassi-intiaanien rukouksen meille ja jätti suunnittelemansa puheen pitämättä. Teksti oikeastaan kertoi kaiken mitä hän halusi sanoa, joten se sopi täydellisesti. :)
"Sade ei teitä enää kastele, sillä olette toisillenne suojana. Kylmyys ei teitä enää vaivaa, sillä lämmitätte toisianne. Yksinäisyyttä ei enää ole, sillä olette toisillenne elämäntovereita. Te olette nyt kaksi ihmistä, mutta edessänne on vain yksi elämä. Astukaa nyt yhdessä yhteisen elämänne päiviin. Ja olkoon elämänne Maan päällä hyvä ja pitkä."
Tämän jälkeen oli hetkonen vapaata seurustelua ja aloitimme ruokailun. Ruoat olivat tosi hyviä. Eniten saivat kiitosta chilimarinoidut katkaravut, graavilohi ja yöpala.
Kaasot pitivät huiskutusleikin. Harrin isä piti todella liikuttavan puheen meille. Tämän jälkeen vielä Harrin äiti puhui ja siinä vaiheessa hanat taas aukesivat ihan totaalisesti. Ensin hän puhui minulle "Rakkaudella anoppi" aiheisen puheen joka sisälsi aivan ihania ohjeita ja kannustusta, jonka jälkeen hän puhui meille avioparina. Puhe oli niin kaunis, että en voinut muuta kuin vollottaa. <3 Harrin äiti on minulle hyvin tärkeä ja läheinen ja oli ihana, että hän halusi pitää meille myös puheen.
Jatkan osassa 2, koska on pakko käydä tässä välissä mökillä. Jatkuu varmaankin illalla/huomenna :-) Tässä nyt alkuun kertomusta kuitenkin. :D Tiedossa vielä lisää aivan tajuttoman ihmeellisiä tapahtumia häistä. :D
