Huntu valmis!

Anoppini antoi minulle vanhan huntunsa, joka oli kuvioitu pitsikukilla. En pitänyt siitä erityisemmin, mutta huomasinkin, että kukat saa siitä irti. Huntu on lisäksi pitkää mallia, jollaista kaipasinkin.

Pitkä Lilly -merkkinen huntu, jossa on pitsireunukset maksaa 188 €. Budjettiini hunnun hinta oli liikaa, etenkin koska tulisin pitämään sitä vain vihkitoimituksen ajan. Melkein kaksisataa euroa 20 minuutin ilosta on aivan järjetöntä. Vuokraus tietty olisi ollut mahdollisuus, mutta koska minulla oli joutilaana pitsinauhaa vaikka muille jakaa ja sopiva huntu joka muokata, päätin yrittää.

Otin pois hieman hunnun leveydestä ja pyöristin etureunat niin, että ne laskeutuvat nätimmin mekon päälle. Jätin kuitenkin tarpeeksi pituutta, jotta se ylettää laahuksen päälle. Sitten ompelin hunnun reunaan pitsinauhaa käsinompeluna :)

Nyt loppu riippuu pitkälti kampauksesta. Katsotaan miten käy.

Vihki- ja kihlasormus

Olen kokonaan unohtanut laittaa kuvan jo hankitusta vihki- ja kihlayhdistelmästäni. Miehelle ei ole vielä sormusta ostettu, vaikka malli onkin valittu. Eli sormukset valkokultaa, perus pantoja molemmat, vihkisormus hieman leveämpi ja neliskanttisella timantti-istutuksella. Timantin kokoa en muista, mutta minulle sillä nyt ei olekaan suurta merkitystä. :)

Bolero!

Löysin Etsystä tällaisen boleron. Hinta vain oli turhan korkea minun makuuni (postituskulujen kanssa satasen luokkaa.

Totesin, ettei malli näytä niin kovin vaikealta, saattaisin itsekin osata tehdä tuollaisen. Otinkin sitten ideasta vaarin ja minulle tuli välittömästi mieleen eräs tietty kangas komeronpohjalla.

Kyseessä oli haalean roosa (persikkaan taittuva) Diorin aito vintage kangas (löytö miehen mummin tilalta), jossa oli vaalealla häkkiverkkomaista kuviota.

Olin jo pitkään miettinyt tälle mukavan jämäkälle puuvillalle käyttöä. Lisäksi miehen mummin tilalta löytyi paljon vanhoja pitsejä joista ajattelin löytyvän sopiva myös tähän tarkoitukseen.

Päivän aherruksen tulos on tässä!

Vieraskirjaan vieraiden kuvia!

Ostin netistä Pixmaniasta PoGo polaroid tulostimen, jonka voi liittää suoraan digikameraan ja tulostaa kuvia 2" x 4" koossa tarra-arkeille. Tarkoitus on käyttää tulostinta juhlapaikalla vieraiden kuvien tulostamiseen vieraskirjaa varten. Samalla tulee sitten vieraille jotakin tekemistä juhlapaikalle sillä välin kun me olemme kuvauksessa. Paketti tuli tänään postissa.

Meillä tosin oli tulostimen kanssa hieman ongelmia. En tiedä johtuvatko nämä ongelmat vanhasta kamerasta, vähäisestä kameran virrasta vai mistä, sillä mieheni pystyi ainakin puhelimestaan tulostamaan kuvan ulos tuolla värkillä. No, pitää keksiä joku ratkaisu. :)


EDIT: En pitänyt tulostuslaadusta (lue täyttä sheiberia). Raidallisilla punasävyisillä kuvilla ei tehnyt mitään. Palautin tulostimen ja tilasin Diana F+ kameraan sopivan Instant Backin tilalle ja ostin siihen myös Polaroid filmejä. Otamme sillä kuvat vieraista. Sopii vintage teemaankin paremmin ja kuvat ovat vähän isompia kuin Pogolla otettuina. ;)

Askartelin jo yhden kutsun!

Tosin tämä kappale oli uniikki ja lähetetään ainoastaan yhdelle henkilölle. Se menee ukille Ruotsiin.

Kuulin ukin olevan tosi huonossa kunnossa, niin ajattelin, että teen hänelle kutsun jo etukäteen. Ehkä se piristää vähän. Haluan, että hän tietää olevansa kutsuttu, vaikkei varmasti pääsekään paikalle.

Kuvan onnistuin ikävä kyllä poistamaan, sillä tyhjensin kamerasta juuri kuvat ja unohdin, että kutsusta otetut kuvat olivat siellä :( Hieno oli kuitenkin. :)

Mietimme mieheni kanssa, että häiden paperituotteisiin voisi ottaa vintage teemaa. Tosi hankala sanoin kuvailla mitä tarkoitan, mutta jotain vähän tähän tyyliin:














Siis sellaista vähän kulunutta ruskeanpunaista, beigeä/kermaa ja vaaleanpunaista ja vähän nuhjaantunutta tyyliä, fontit sellaisia vähän vanhan mainosmaisia. Jos tästä nyt jotain kuvaa saa hahmotettua... :D

Hääpuku löydetty ja ostettu!

Kiireistä pitää, koulussa ja sen ulkopuolella... silti aikaa kuluu hirveän paljon selaten netistä kaikenlaisia ihanuuksia häihin. :D

Kannatti lähteä Lahden häämessuilla käymään. Menimme yhden kaasoni ja hänen äitinsä kanssa katsomaan morsiuspukuliikkeitä ennen messuja, jotta välttäisimme ruuhkan liikkeissä. Sanoin jo kaasoni äidille matkalla, että minulla on sellainen fiilis, että tällä kertaa tärppää.

Astuimme sisään Josefiinaan, jossa minua tervehti hyvin tuttu ja erityisen tunnistettava ääni. Ääni kuului tutulle puvustajalle, jonka kanssa olen työskennellyt samassa kesäteatterissa jo vuosia. Ilahduin tosi paljon, että näin tätä tuttua henkilöä pitkästä aikaa ja innostuin siitä. Tuntui, että se oli hyvä merkki puvun etsimiselle. Tämä henkilö ainakin varmasti osaisi auttaa ja on erittäin ammattitaitoinen..

Selailin pukuja läpi rekissä. Pukija huikkasi että hänellä on sovitus kesken eikä ehdi auttamaan vielä ja että sovitukseen on varattu useita aikoja, eli ei tiedä ehtiikö lainkaan sovitusavuksi. Päätin kuitenkin katsoa onko sellaisia pukuja, joita haluaisin sovittaa. Siinähän sitten kävi niin, että silmiin osui yksi puku kaikista liikkeen puvuista jota halusin sovittaa. Se vain näytti rekissä sen verran pieneltä koolta, että ajattelin sen varmasti olevan kokoa 36, jonka puvustaja sitten vahvistikin. Ajattelimme, että näkeehän siitä silti vähän onko malli passeli, vai pitääkö jatkaa etsimistä.

Edellinen morsian lähti, eikä seuraava ollut vielä saapunut, joten minulla oli aikaa sovittaa. Sovituskopissa huomasimmekin, että puku menee kiinni. Eikä se pelkästään mennyt änkien kiinni, vaan oli täydellisesti istuva. Jouduin vetämään henkeä moneen kertaan kun katsoin itseäni peilistä. Puku oli juuri sitä mitä olin etsinyt, vaikka täysin erilainen siitä, mitä kuvittelin valitsevani. Niin siinä vaan käy. Kyllä sen tietää kun oikea puku on päällä. Puvustaja sanoi, että jos laitan samankorkuiset korot kuin sovituksessa, pukuun ei tarvitse tehdä YHTÄKÄÄN muutosta. :D

Seuraavaksi huomion vei puvun hinta. Katsoin hintalappua vähän peloissani. 1400 euroa ja rapiat päälle. Tiesin, että äitini sanoi 1200 € puvusta, että se on liian kallis. Tiesin myös kuitenkin, että puvusta saisi 20 % alennuksen, joka sitten laskettiin. 1160 jäi puvulle hintaa.

Soitin äidille tärisevin käsin. "Nyt se löytyi. Nyt et sano vastaan, maksan vaikka ite loput. Tää on se puku, enkä voi kuvitella laittavani muuta pukua päälle tän sovittamisen jälkeen... Saanko mä tän, tän saa osamaksullakin?" Äiti kuuli vissiin äänestä et nyt on tosi kyseessä ja suostui sitten.

Menin puvustajan pakeille ja sanoin, että pistetään puku varaukseen ja säilöön. Maksan varausmaksun heti ja loput kaks osaa myöhemmin. <3 Ei olis jotenki paremmin voinut osua, kun tuttu ihana myyjä, kaks tärkeää ihmistä mukana jakamassa tilanteen ja täysin istuva kaunis puku! Heti lähti puhelut muille kaasoille. Nyt pääsee sitten ostamaan myös asusteita. Löysin jo ihanan boleron, josta ajattelin itse väkertää erivärisen kopion, sekä alushameen (korukamarista), joka sopisi tuonne alle täydellisesti. Kokeilin liikkeessä myös laahuksen päälle tulevaa pitsireunaista Lillyn huntua, joka oli aivan älyttömän kaunis. Pitää miettiä vielä hunnun kohtaloa, oli meinaan aika kallis (188€, josta sais kans -20% alennusta). Etenkin kun ajattelin pitää sitä vain kirkossa ja toimitus kestää varmaan vaan sen 20 minuuttia. :) Pukua pitää käydä vielä uudemman kerran sovittamassa kun asusteet ja alusvaatteet ja kengät on ostettu, jotta näkee tarvitseeko tehdä muutoksia. Puku on säilytyksessä Josefiinassa elokuulle saakka. Tässä vielä pari kuvaa puvusta! :)